Digiarjessa-blogi

Juoksemmeko pakoon vai kohtaammeko toisemme? Parempia esimiespalveluita rakentamassa

Viimeaikoina olen taas törmännyt varsin suomalaiseen piirteeseen työelämässä, nimittäin ihmisten kohtaamisen pelkoon. Nyt en puhu kahvikuppineuroosista tai sosiaalisesta ähkystä, vaan ihan siitä jokapäiväisestä kanssakäymisestä ihmisten kanssa.

Otetaan esimerkiksi Timo, nuori koodaaja ICT-alalla. Timon projektin projektipäällikkö saa asiakkaalta hyvää palautetta Timon toiminnasta. Projektipäällikkö ei raportoi hyvästä palautteesta esimiehelle, liiketoiminnalle tai kellekään muulle. Onhan tuollainen kehujen antaminen vähän sellaista ”HR hömppää”. Ja kyllähän me suomalaiset tiedämme, että kun ei mitään palautetta työstä saa, niin silloin kaikki on hyvin. Vain onko?

Ja kyllähän me suomalaiset tiedämme, että kun ei mitään palautetta työstä saa, niin silloin kaikki on hyvin. Vain onko?

Kaksi viikkoa myöhemmin sama projektipäällikkö saa asiakkaalta viestin, jossa kerrottaan, ettei Timon viimeisempään tekemiseen olla ihan tyytyväisiä. Projektipäällikkö vie asian esimiehelle ja liiketoiminalle. Tilanteesta järjestetään palaveri ja sovittaan, että Timon työsuoritusta seurataan. Mutta mikä unohtui?

Kaksi kuukautta myöhemmin Timo saa suruviestin kotoaan. Lähisukulainen on saanut sairaskohtauksen, ja ennuste ei ole hyvä. Timon täytyy heti lähteä sairaalaan. Hän lähestyy esimiestään ja projektipäällikköä asiasta. Projektipäällikkö on huolissaan seuraavan releasen toteutumisesta, jos Timo on poissa. Esimies pyytää Timoa katsomaan intrasta ohjeet, miten menetellä, jotta poissaolo hoidetaan kaikkien sääntöjen mukaisesti.

Kuulostaako tutulta?

Miksi meille suomalaisille on vaikeaa kohdata toisemme elämän normaaleissa asioissa?

Olisiko projektipäällikkö/esimies voinut ensimmäisessä tapauksessa kehua Timoa, hankkia hänelle vaikka pienen palkinnon; aidosti huomioida hyvästä työstä?  Olisiko toisessa esimerkissä projektipäällikkö/esimies voinut käydä palautteen läpi Timon kanssa rakentavasti? Itse en usko negatiiviseen palautteeseen.

Ja olisiko kolmannessa kohdassa projektipäällikkö/esimies voinut sanoa Timolle, että mene vain sairaalaan ja unohda työasiat, ole läheisen luona?

Vanha viisaus on, että kun kohtaamme toisia jokapäiväisessä elämässä ja eteen tulee hetki, jolloin tuntuu epämukavalta ja nololta, mieleen tulee juosta pakoon.

Vanha viisaus on, että kun kohtaamme toisia jokapäiväisessä elämässä ja eteen tulee hetki, jolloin tuntuu epämukavalta ja nololta, mieleen tulee juosta pakoon. Tilanteita, jossa meidän tulisi kohdata se toinen ihmisenä. Pakoon juokseminen on se asia, jolla suurin vahinko saadaan aikaan.

Digian esimiespalveluissa ihmisten kohtaamisesta puhutaan ja sitä kehitetään: miten palaute, niin kiitos kuin rakentava, saadaan spontaanisti esiin. Uskon, että näin luodaan avoimempaa ja sujuvampaa, mutta etenkin mukavampaa työpaikkaa, jossa yhdessä teemme asiakkaidemme huomista.

Haluatko olla mukana rakentamassa Digialle yhä parempia esimiespalveluita? Rekrytoimme Tampereelle esimiestä, lue lisää >>


rekrytointi


Tilaa blogikirjoitukset sähköpostiisi